3.11.2008


 

Alkusarja

Erään koneen tarina                                                                       
                                                                                          
Pöytälätkäurani alku on sen verran tylsä ja tavallinen, että kannattaakohan siitä 
edes kertoa? Joskus muinoin mittarien kiltahuoneelle hankittiin peli. Siitä siirryin 
pikkuhiljaa Stadin liigaan, AKTEihin ja jopa rankingkisoihin. Alku isompien pöytien 
äärellä oli sellainen kuin olettaa sopii. Mieleen on jäänyt ainakin 14-0-tappio 
Toivoselle Stadin liigasta.  Oma taso nousi pikkuhiljaa (ja toivottavasti näin 
tapahtuu edelleenkin). Rantsun kanssa pelailtiin aina silloin tällöin paras 
viidestätoista -sarjoja, jotka osaltaan vankistivat pohjakuntoa.
                                                                                          
Toinen tärkeä henkilö kehitystaipaleella oli silloinen työkaverini Miikka (ei 
kuitenkaan de Vocht), jonka kanssa täytin työviikon harvat suvantovaiheet 
pöytälätkämittelöillä. Sparraajaani en saanut koskaan houkuteltua edes Stadin 
liigaan, vaikka keskinäisissä peleissä olin useimmiten häviävä osapuoli. Vielä 
siihen aikaan kun aloin saavuttaa paikallisliigoissa pleijaripaikkoja, Miikka vei 
keskinäiset pelit varmaan 70-30-suhteella. Kenties Suomen paras pelaaja, jota ei 
löydy ITHF:n rankingistä?
                                                                                          
Vanhojen lämmittely sikseen ja nykypäivään. Tarkemmin maanantaihin 4. marraskuuta 
2008.
                                                                                          
Cajsassa oli jo menoa ja meininkiä, kun saavuin paikalle hiukan kuuden jälkeen. 
Uuden väen näkeminen turnauksissa ilahduttaa aina, ja bonuksena saatiin vielä yhden 
kierroksen pitkähkö runkosarja.  Neljästä ensimmäistä AKTIaan pelanneista kaikki 
olivat selvästi käskyttäneet muoviukkoja aiemminkin. Parhaiten mieleen jäi Rate 
Staboulisin sähäkkä oikea laita.
                                                                                          
Pelailin alkusarjan varsin rennolla otteella. Hiukan harvemmin yrittämäni käänteiset 
agdurit, kivikautiset, veitset ja sörenit upposivat vaihtelevalla menestyksellä. 
Ennen neljää viimeistä peliä tilillä oli kolme tappiota, ja vaikka joku voisi luulla 
paikan pleijareissa olleen tällä selvä, niin se ei todellakaan ollut. Kahdeksan 
joukkoon yritti tunkea 11 pelaajaa ja vastassa oli vielä Hintsanen, Happo, Toivonen 
ja Sevon.
                                                                                          
Onnistuin puristamaan viimeisistä peleistä kolme pistettä, mikä sentään riitti 
jatkoon. Hapon putoaminen pleijareista oli ilman muuta yllätys, mutta toisaalta 
ketään yllättäjää ei kahdeksan joukkoon mahtunut. Outoa.

Kahdeksas sijani tuotti vastaan runkosarjan voittaneen Erosen. Play off -sarjani 
Laurin kanssa ovat yleensä olleet tiukkoja, mutta ehkä useimmin kääntyneet 
voitokseni.  Ennen puolivälierän alkua piti taas kerrata mielessä kaksi tärkeää 
asiaa, kun pelaa Lauria vastaan. Pelin on oltava tiukasti pöydässä kiinni ja oma 
pelitempo on laskettava vielä tavallistakin pari pykälää hitaammaksi. Kokemus on 
osoittanut, että Lauri on vahvoilla päästessään tärisyttämään peliä rajuilla 
otteillaan tai vaihtoehtoisesti pyörittämään vauhtikiekkoaan.
                                                                                          
Ensimmäisen pelin voitin 4-2. Edellä mainitut prinsiipit toimivat mainiosti.
                                                                                          
Toinen peli olikin sitten melkoista nyhjäämistä: melkein kuin olisi pelannut 
Heinosta vastaan. Eronen teki kaksi tuurimaalia, joista toisen omiin, ja näin 
päädyttiin jatkoajalle. Lauri lähti yrittämään joko peruskikkaa tai investointia 
oikealta jättäen samalla keskialueen ja oman maalin etunurkan auki. Vasen pakkini 
haistoi oivasti syöton ja jatkoi syötönkatkon suoraan vastustajan maaliin. Eronen 
pääsi laulamaan suosikkisävelmäänsä "ilmojen halki käy maaliverkon tie" ja minä 
etenin välierään.
                                                                                          
Oma sarjani vei huomioni sen verran tiukasti, että muista peleistä ei juuri 
havaintoja kertynyt. Rantsu yllätti Stiben tiukassa sarjassa, Hintsanen pudotti 
odotetusti Netan maalintekokisassa ja Mestari pudotti vielä odotetummin 
Diktaattorin.
                                                                                          
Välierässä vastaani asettui Hintsanen, jonka olemus vaikutti tutun itsevarmalta. 
Pidin itseäni lievänä suosikkina, mutta odotin toki erittäin tasaista sarjaa. Toisin 
kävi.
                                                                                          
Keväästä asti kehittelemäni sporadinen nollalukko -puolustus aiheuttaa välillä 
noloja imurointeja erityisesti Toivosta vastaan, mutta Hintsasen pelityylille se 
tuntuisi sopivan. Tarkoituksena on pitää maalivahti koko ajan suunnilleen keskellä 
ennakoiden kuitenkin joko etu- tai takakulmaa kohden riippuen siitä, mihin sentteri 
näyttää tähtäilevän. Pakki peittää yleensä suoran vedon, mutta jos näyttää siltä, 
että suoraa vetoa ei voi tulla, pakki siirtyy estämään syöttöä ja jättää etukulman 
auki. Tässä vaiheessa Stibe yleensä rankaisee.
                                                                                          
Hintsasta vastaan senttereitä ei yleensä tarvitse pelätä, mutta konetta ja 
peruskikkaa sitäkin enemmän. Syötöt oikealta ja vasemmalta löytävät sentterin kautta 
perille parhaimmillaan niin tarkasti, että perusboksi palaa kuin kokko, ja niin 
nopeasti, ettei flipperissä pakilla ole toivoakaan pysyä mukana.
                                                                           
Tällä kertaa sarja kuitenkin kääntyi minulle hämmästyttävän helposti. Odotin koko 
ajan, mitä Petteri keksii, kun peruspeli ei tuota tulosta. Ratkaisu vaikutti olevan 
lisää voimaa, ja kun maaleja ei syntynyt edelleenkään, ratkaisuna oli edelleen lisää 
voimaa. Veskarini kesti ja hyökkäyspelini toimi. Tuskin koskaan olen pelannut 
AKTIssa pleijarisarjaa, jossa olisin ollut noin selvästi vastustajaa parempi. Siispä 
kohti finaalia hiukan hämmentynein tunnelmin.
                                                                                          
Samaan aikaan toisaalla Sevon lähetti Rantasen katsomon puolelle kahden tiukan pelin 
jälkeen, joten finaaliin saatiin jopa pientä paikallispelin makua. Lohja taitaa 
niellä kohta Nummi-Pusulan, ja tohtorilla on aina pientä etua diplomi-insinööriä 
vastaan, mutta häviämään en kuitenkaan lähtenyt. Turnaus oli kestänyt jo pitkään, 
joten ehkä kuntoetu olisi sentään puolellani. Pääsi vaan unohtumaan, että Sevon on 
nuoruusvuosinaan harjoitellut hiihtoa yhdessä myöhemmän olympiavoittajan kanssa ja 
tunnetaan nykyisin uintipiireissä "Mäkelänrinteen torpedona". Suosikinpaineet olivat 
siis kiistatta pöydän toisella puolen.
                                                                                          
Ensimmäisen pelin vei Petteri vähintään ansaitusti 3-0. Kikoistani oli tarkkuus 
kateissa, eikä vastustajan korkea rutiinitaso jättänyt mahdollisuuksia.
                                                                                          
Toisessa pelissä kaikki kääntyi päälaelleen. En tiedä, tapahtuiko sevonmainen 
romahdus vai lahtismainen nousu, mutta joka tapauksessa Sevon lopetti pelaamisen 
viidennen maalini jälkeen. Paljon muuta tästä pelistä ei sitten mieleen jäänytkään, 
kuten ei kolmannestakaan. Keskittyminen oli ainakin kunnossa.
                                                                                          
Ratkaisupeliin pyrin jatkamaan siitä, mihin edellisessä jäin. Ottelun varsinaiseksi 
kulminaatiopisteeksi taisi nousta täydellisesti takaylänurkkaan napsahtanut 
peruskikka, joka tuntui lamauttavan vastustajan ja sekoittavan yleisön. - Ei 
jumalauta, Lahtisen peruskikka jalalla etunurkkaan, kommentoi katsomossa jännittänyt 
Eronen, vaikka tein kikan aivan satavarmasti mailalla takanurkkaan.
                                                                                          
4-1-tilanteessa rummutuksen jälkeen Sevon kätteli ja olin voittanut AKTIn. Vihdoin.
                                                                                          
Vielä pari päivää turneen jälkeen jaksaa hymyilyttää jatkuvasti. Viimeksi 11:s ja 
nyt toinen ykkönen tipahti pois. Vaikka koko ajan toitottaakin itselleen ja muille 
pelaavansa, koska se on kivaa, niin on myönnettävä, että voittaminen tuntuu 
hienolta.  Kannattaa kokeilla!
                                                                                          
Ismo L                           

Rookiepelaajat Staboulis ja Itkonen keskeyttivät sarjan samaan aikaan, kun Staboulis oli pelannut 9 ja Itkonen 11 ottelua. Turnauspaikalla merkittiin virheellisesti heidän kaikki loput pelinsä 0-5 vastustajalle, vaikka oikea ratkaisu olisi ollut mitätöidä kaikki jo pelatut ottelut. Yhdistyksen hallituksen äänin 3-2 tekemän päätöksen mukaan ottelutulokset mitätöidään jälkikäteen ja keskeyttäjät pudotetaan lopputuloksissa turnauksen hännille. Keskeyttäneiden keskinäinen järjestys alkuperäisen sarjataulukon mukaan. Keskeyttäneiden kaikki pelatut ottelut huomioidaan maratonrankingiin. Korjatuissa tuloksissa puuttumaan jäävää sijoitusottelua Mauranen-Makkonen ei pelata jälkikäteen.

Alkuperäinen, mutta virheellinen sarjataulukko:

   1 Lauri Eronen             15 10  3  2  58-29   23  
   2 Petteri Hintsanen        15 10  2  3  58-29   22  
   3 Petteri Sevon            15 10  2  3  65-28   22  
   4 Timo Toivonen            15 10  1  4  68-29   21  
   5 Janne Rantanen           15  9  3  3  55-36   21  
   6 Niko Tuominen            15 10  1  4  48-31   21  
   7 Netta Jousi              15  9  3  3  57-31   21  
   8 Ismo Lahtinen            15  9  1  5  49-32   19  
-------------------------
9 Esa Heilimo 15 7 2 6 33-37 16 10 Lauri Happo 15 8 0 7 55-35 16 11 Angi Mauranen 15 7 1 7 46-43 15 12 Rate Staboulis 15 3 0 12 19-65 6 13 Jaakko Itkonen 15 2 1 12 20-67 5 14 Ville Makkonen 15 1 2 12 22-62 4 15 Juho Inkinen 15 1 2 12 24-75 4 16 Veikko Lahteenmaki 15 1 2 12 17-65 4 Oikea sarjataulukko, josta keskeyttäneiden kaikki ottelut on mitätöity. 1 Lauri Eronen 13 8 3 2 47-28 19 2 Petteri Hintsanen 13 8 2 3 48-28 18 3 Petteri Sevon 13 8 2 3 50-27 18 4 Timo Toivonen 13 8 1 4 58-29 17 5 Janne Rantanen 13 7 3 3 48-32 17 6 Niko Tuominen 13 8 1 4 37-29 17 7 Netta Jousi 13 7 3 3 45-31 17 8 Ismo Lahtinen 13 7 1 5 39-30 15
-------------------------
9 Esa Heilimo 13 6 2 5 26-31 14 10 Lauri Happo 13 6 0 7 45-35 12 11 Angi Mauranen 13 5 1 7 38-42 11 12 Ville Makkonen 13 1 2 10 18-55 4 13 Juho Inkinen 13 0 2 11 18-67 2 14 Veikko Lahteenmaki 13 0 1 12 11-64 1 15 Rate Staboulis 0 0 0 0 0-0 0 16 Jaakko Itkonen 0 0 0 0 0-0 0 Taulukko maratonrankingiin huomioitavien otteluiden osalta. 1 Lauri Eronen 15 10 3 2 58-29 23 2 Janne Rantanen 15 9 3 3 55-36 21 3 Niko Tuominen 15 10 1 4 48-31 21 4 Petteri Hintsanen 14 9 2 3 53-29 20 5 Petteri Sevon 14 9 2 3 60-28 20 6 Netta Jousi 14 8 3 3 52-31 19 7 Timo Toivonen 13 8 1 4 58-29 17 8 Ismo Lahtinen 14 8 1 5 44-32 17 9 Esa Heilimo 15 7 2 6 33-37 16 10 Angi Mauranen 14 6 1 7 41-43 13 11 Lauri Happo 13 6 0 7 45-35 12 12 Rate Staboulis 9 3 0 6 19-35 6 13 Jaakko Itkonen 11 2 1 8 20-47 5 14 Ville Makkonen 15 1 2 12 22-62 4 15 Juho Inkinen 15 1 2 12 24-75 4 16 Veikko Lähteenmäki 14 0 2 12 12-65 2

Keskinäiset ottelut L.E. J.R. N.T. P.H. P.S. N.J. T.T. I.L. E.H. A.M. L.H. R.S. J.I. V.M. J.I. V.L.
Lauri Eronen   4-4 4-0 4-4 3-2 4-5 2-1 3-4 0-0 3-2 3-1 6-1 5-0 5-3 7-2 5-0
Janne Rantanen 4-4   3-3 3-1 2-6 4-2 5-5 3-1 0-2 4-0 1-6 3-2 4-2 5-1 8-0 6-1
Niko Tuominen 0-4 3-3   2-5 2-6 2-0 2-4 3-0 4-1 4-0 4-3 4-0 7-2 3-1 3-1 5-1
Petteri Hintsanen 4-4 1-3 5-2   2-0 3-3 1-2 6-1 4-3 4-6 4-3 5-1 5-1 4-0 5-0
Petteri Sevon 2-3 6-2 6-2 0-2   3-3 2-3 3-3 3-0 5-4 6-3 10-1 4-1 4-1 6-0
Netta Jousi 5-4 2-4 0-2 3-3 3-3   1-6 3-2 3-0 2-2 3-0 7-0 7-2 6-2 7-1
Timo Toivonen 1-2 5-5 4-2 2-1 3-2 6-1   5-1 3-4 3-4 3-5 6-2 7-0 10-0
Ismo Lahtinen 4-3 1-3 0-3 1-6 3-3 2-3 1-5   3-0 3-1 3-1 5-2 6-0 7-2 5-0
Esa Heilimo 0-0 2-0 1-4 3-4 0-3 0-3 4-3 0-3   4-3 4-3 3-4 4-2 1-1 4-2 3-2
Angi Mauranen 2-3 0-4 0-4 6-4 4-5 2-2 4-3 1-3 3-4   3-6 3-1 4-0 4-2 5-2
Lauri Happo 1-3 6-1 3-4 3-4 3-6 0-3 5-3 1-3 3-4 6-3   4-0 7-0 3-1
Rate Staboulis 1-6 2-3 0-4 1-5 2-5 4-3   3-2 4-2 2-5
Jaakko Itkonen 0-5 2-4 2-7 1-10 0-7 2-4 1-3 2-3   3-2 6-1 1-1
Ville Makkonen 3-5 1-5 1-3 1-5 1-4 2-7 2-6 0-6 1-1 0-4 0-4 2-4 2-3   4-4 2-1
Juho Inkinen 2-7 0-8 1-3 0-4 1-4 2-6 0-7 2-7 2-4 2-4 0-7 5-2 1-6 4-4   2-2
Veikko Lähteenmäki 0-5 1-6 1-5 0-5 0-6 1-7 0-10 0-5 2-3 2-5 1-3 1-1 1-2 2-2  

Playoff

Lauri Eronen - Ismo Lahtinen : 0-2 (2-4, 1-2j)

Petteri Hintsanen - Netta Jousi : 2-0 (6-5, 6-4)

Petteri Sevon - Niko Tuominen : 2-0 (7-3, 6-1)

Timo Toivonen - Janne Rantanen : 1-2 (4-2, 3-4j, 2-3)


Välierä

Petteri Hintsanen - Ismo Lahtinen : 0-2 (1-5, 2-4)

Petteri Sevon - Janne Rantanen : 2-0 (3-2, 5-4j)


Finaali

Petteri Sevon - Ismo Lahtinen : 1-2 (3-0, 1-5, 1-4)

Sijoitusottelut

Esa Heilimo - Lauri Happo : 1-0 (2-0)

Angi Mauranen - Rate Staboulis : 1-0 (5-0lv)

Jaakko Itkonen - Ville Makkonen : 0-1 (0-5lv)

Juho Inkinen - Veikko Lähteenmäki : 1-0 (3-2)


Lopulliset sijoitukset

  1. Ismo Lahtinen
  2. Petteri Sevon
  3. Petteri Hintsanen
  4. Janne Rantanen
  5. Lauri Eronen
  6. Timo Toivonen
  7. Niko Tuominen
  8. Netta Jousi
  9. Esa Heilimo
  10. Lauri Happo
  11. Angi Mauranen
  12. Ville Makkonen
  13. Juho Inkinen
  14. Veikko Lähteenmäki
  15. Rate Staboulis
  16. Jaakko Itkonen