AKTI-7/79 * Hohtokeilamestari

Prologi

AKTI-7/79:ssä taso oli viime aikoina tutuksi tulleeseen tapaan tapaan syksyisen nuhainen. Ismo Aulaskarin ja Magnus Ahlbergin poissaollessa ja Malmin rankingturnauksessa skandaalimaisen kehnosti suoriutuneen Petteri Hintsasen hermolomaillessa pöydät oli katettu vanhoille PÖLY-jäärille Pasi Vihiselle ja Timo Toivoselle, tai niin ainakin saatettiin joissakin piireissä otaksua.

Myös lukuisille viimeisiä huipennussijoja tavoitteleville "keskisarjan" pelaajille näytti luvassa olevan rattoisahko pisteidenpoimintakarkelo. Lauri Erosen ja Petteri Sevonin kohtaloksi näytti jäävän huipennuksesta putoaminen, johtuen tämän ratkaisevan AKTI:n kanssa päällekkäin osuneesta hohtokeilailuvelvoitteesta. Erosen kuitenkin livetessä keilailurintamasta AKTIn hyväksi seurasi myös Sevon dominopalikkamaisesti perässä, ja näin saatiin kasaan siedettävät 10 pelaajaa.

Nyt heräsi kysymys, mitä, jos mitään, olisi pääteltävä Erosen vahvahkosta Malmin-sijoituksesta? Tätä kysymystä ei toki kukaan allekirjoittaneen lisäksi tuntunut ottavan vakavasti.

Ensimmäinen luku

Pelit alkoivat sikäli ravitsemuksellisesti suotuisissa merkeissä, että tarjolla oli PÖLYn kokouksen jäljiltä pullaa ja mehua, ja Sevonkaan ei (ilmeisesti ensimmäistä kertaa PÖLYn historiassa) ollut varautunut minkäänlaisilla ihmejuomilla tai muilla vipstaakeilla.

Mainittakoon myös asiaan liittymättä, että Sevon saavutti nyt kokouksessakin päätetysti virallisen oikeuden osallistua kisoihin, oikeuden joka oli taannoisen tohtoroitumisen takia jossain määrin kyseenalaistunut. Välineistöstä todettakoon, että nyt alkaa viimein olla laudoissa tatit, jotka eivät jatkuvasti pyöri tangon ympärillä, mikä luonnollisesti korostaa taidon merkitystä.

Ensimmäinen kierros sujui enimmäkseen totutulla tavalla. Vihinen ja Jussi Heinonen purjehtivat tasaisesti kohti pleijareita - ainoastaan vasta toista kertaa AKTI:ssa pelannut Tero Kallio kykeni tarkoilla kikoillaan tuottamaan töyssyjä Vihisen tasaisen jyräyksen tielle.

Toivonen näytti olevan putoamassa jopa pleijariviivan alapuolelle juututtuaan mm. Diktaattorin velodromihelvettiin, siinä missä normaalisti viidennen sijan tienoilla pyörivät Sevon ja Janne Rantanen pelasivat vahvasti, edeten kohti himmeämpiä plaijaripaikkoja.

Eronen pelasi täysin luokattomasti, mokke kalibroituna pysyvästi 90 asteeseen optimiasemasta, ottaen jälleen tylysti pataan mm. vanhaan räiskintätyyliinsä palanneelta Lassi Kostamolta.

Kokouksen jäljiltä paikalla liepeillyt, turnaukseen osallistumaton Aulaskari jakeli vihreämmille pelaajille kullanarvoisia vihjeitä, jotka eivät toki välittömästi pystyneet saamaan ihmeitä aikaan. Näitä viisauksia vaalimalla ja pitkäjänteisellä työllä lienee kuitenkin saavutettavissa huimia parannuksia monenkin osallistujan peliin.

Toinen luku

Toisella kierroksella Vihinen, Toivonen ja Heinonen jyräsivät lopulta heittämällä välieriin,  Sevonin, Erosen ja Rantasen saadessa taistella verissä päin viimeisestä pleijaripaikasta.

Viisi ottelua ennen runkosarjan loppua oli tilanne se, että Erosen oli neljännelle sijalle kivutakseen voitettava kaikki viisi viimeistä matsiaan ja Sevonin vastaavasti hävittävä kaikki viisi omaansa.

Alussa täysin taidottomasti pelannut Eronen kuuli viime hetkellä Obi-Wan-Kenobimaisesti päässään tuolloin jo peliluolasta poistuneen vanhan viisaan Dinosauruksen opit, kokosi itsensä ja voitti nuo ratkaisevat matsit.

Sevonin jouduttua sevonmaiseen syöksykierteeseen kävi niin, että runkosarjassa lähes virheettömästi pelannut Vihinen sai Sevonin sijasta pleijareihin vastaansa epätasaisesti pelanneen Erosen, siinä missä Toivonen tuli odotetusti kohtaamaan Heinosen.

Erosen päätyminen pleijareihin oli sikälikin suotuisa tapaus, että nyt ei jouduttu kuuntelemaan sijoitusotteluprotestointia tai muuta vastaavaa whinetystä.

Taistelu lopuista sijoista oli suhteellisen tasaista, kauden tulokkaat Ville Heikkinen ja Kallio tarjosivat tasavahvan vastuksen muille viivan alapuolella kärvistelleille.

Kostamo pelasi lupaavien Stadinliiga-otteidensa jälkeen valitettavan motivoitumattomasti, heräten ainoastaan väliaikaisesti rökittämään Erosen ja Diktaattorin. Jäljempänä mainittu ei edelleenkään luopunut erikoisesta, peruskikkoja imuroivasta mokkestrategiastaan ja jäi täten tavanomaisen mouhoamisen säestämänä turvallisen matkan päähän kärkikahinoista.

Viimeistä edellinen luku

Välierät sujuivat eräänlaisessa synkroonissa. Ensimmäiset matsit päättyivät yllättäen haastajien voittoihin, molemmat ottelut kiintoisasti samalla maalisuhteella 2:1.

Toiset ottelut menivät vanhoille veteraaneille: Vihinen lapioi mm. Maltseveita ja karakteristista maalintakaa-miina-sentterille-kikkaansa käyttäen tylyt 5-0, Toivosen tyytyessä arvatenkin koneilla ja senttereillä varmistamaan maltillisemmat 4-3-lukemat.

Ratkaisuottelujen mennessä jatkoajalle alkoi yllätys näyttää vähintäänkin mahdolliselta. Erosen ja Vihisen sarja ratkesi lopulta kuin seinään todella rumalla sentteriräimäisyllä Erosen hyväksi (tosin on todettava, että sitä ennen maalista oli tullut ulos Erosen todella kaunis Sevonin räimäisy).

Samoihin aikoihin kuului toisen pleijarilaudan suunnasta viimeisen kerran Toivosen sadattelua, joten finaalipariksi saatiin raflaavasti Eronen-Heinonen, ja saatettiin harvinaislaatuisesti todeta että joskus myös tässä normaalisti niin deterministisessä lajissa ovat yllätykset mahdollisia.

Viimeinen luku

Timon ja Pasin poistuessa myrtyneenä paikalta paikalle jäi vielä kourallinen innokasta yleisöä seuraamaan tuota historiallista taistoa.

Ensimmäinen matsi oli tyypillistä boksi-jäkitystä. Laskurit pysyttelivät nollilla molempien finalistien räimiessä tehottomia peruskikkoja keskelle vastustajan mokkea. Ratkaisu tuli kolmannessa erässä ottelun ainoaksi jääneellä Heinosen tyypillisellä peruskikalla etunurkkaan, edes Erosen varta vasten tässä tärkeässä ottelussa introdusoima sentterivirri tms ei tuonut pelastusta.

Toisessa ottelussa Eronen ryhdistäytyi ja taiteili miinalla, käänteisellä advanced miinalla sekä oikeaan ylämummoon  viuhahtaneella amatööriperuskikalla lukemiksi 3-0.

Ratkaisumatsiin tultaessa tunnelma oli jo sangen tiivis, vaikkakin samalla hilpeä. Nyt Heinonen sai koneensa ja peruskikkansa kuntoon, ja alkoi latomaan maaleja.

Yleisön osoittauduttua suurilta osin Heinosen kannattajiksi hermopelin kannalta ratkaisevaksi osoittautui Hintsasen tuuraajana toimineen Sevonin herrasmiesmäinen valmentajatyöskentely, joka siivitti Erosen kahdesti 2 maalin tappioasemasta tasoihin.

Pelillisesti tarkasteltuna tämän mahdollisti se, että Eronen viritti normaalisti täysin puhdittoman koneensa ennennäkemättömään boksintappovireeseen, kohti ylämummoa. Pärinän kajahtaessa lukemat olivat 4-4, mutta jo hetken kuluttua syntyi Heinosen pömpeliin vasemman pakin ja sentterin nujakoinnista juontunut tyylipuhtaan räkäinen puoli-oma-maali.

Kun muutamaa sekuntia myöhemmin Erosen innoittunut konetyöskentely tuotti vielä yhden osuman oikeaan ylänurkkaan ja lukemiksi 6-4, oli peli selvä. Ja muutaman sekunnin kuluttua vielä viime syksynä agenttisarjoja tehtaillut Eronen jouduttiin julistamaan voittajaksi.

Olisiko Heinosen ehkä voinut pelastaa yleisön intensiivisesti vaatima "lälläri-lämäri"? Sitä emme ehkä koskaan saa tietää, sillä mies kieltäytyi itsepintaisesti turvautumasta moiseen kikkaan, täysin piittaamatta innokkaiden fanien toiveista.

Jälkisanat

Opetus: mikä tahansa lopputulos on ilmeisesti PÖLYssä mahdollinen, kunhan Ismo ja Magnus pysyttelevät poissa.

Motto: miinat ovat playoff-kikkoja, ja vieläpä finaalikikkoja. Unohtakaa vanhat opit ja aikansa elänyt kone-peruskikka-sentterit-kolminaisuus, nyt kaikki Mestarin tapaan miinoja, Söreneitä ja Magnusmaista oikean laidan pyörittelyä opettelemaan!

- Lauri Eronen


Alkulohko


   1 Pasi Vihinen             18 15  2  1  74-29   32  
   2 Jussi Heinonen           18 12  3  3  71-36   27  
   3 Timo Toivonen            18 11  2  5  77-40   24  
   4 Lauri Eronen             18  9  3  6  53-42   21  
-------------------------------------------------------
   5 Petteri Sevon            18  7  5  6  62-47   19  
   6 Janne Rantanen           18  7  2  9  45-64   16  
   7 Tero Kallio              18  7  0 11  36-61   14  
   8 Niko Tuominen            18  5  2 11  33-55   12  
   9 Ville Heikkinen          18  5  0 13  36-78   10  
  10 Lassi Kostamo            18  2  1 15  26-61    5  

Keskinäiset ottelut P.V. J.H. T.T. L.E. P.S. J.R. T.K. N.T. V.H. L.K.
Pasi Vihinen   2-1
3-1
5-1
0-0
5-4
5-3
3-0
4-2
2-1
6-0
2-3
4-2
6-2
2-2
10-1
8-2
3-2
4-2
Jussi Heinonen 1-2
1-3
  3-2
5-4
1-1
2-3
3-3
5-3
7-3
3-3
4-2
4-1
9-1
3-2
4-2
8-1
6-0
2-0
Timo Toivonen 1-5
0-0
2-3
4-5
  5-3
4-1
2-2
6-4
4-5
8-1
6-0
6-2
1-2
4-1
8-2
8-2
5-0
3-2
Lauri Eronen 4-5
3-5
1-1
3-2
3-5
1-4
  3-3
4-2
1-3
2-2
4-0
5-1
3-0
3-2
4-1
4-2
3-4
2-0
Petteri Sevon 0-3
2-4
3-3
3-5
2-2
4-6
3-3
2-4
  8-2
6-3
2-3
4-1
7-1
3-3
4-1
3-0
5-2
1-1
Janne Rantanen 1-2
0-6
3-7
3-3
5-4
1-8
3-1
2-2
2-8
3-6
  2-3
1-2
3-2
2-1
3-1
2-4
5-2
4-2
Tero Kallio 3-2
2-4
2-4
1-4
0-6
2-6
0-4
1-5
3-2
1-4
3-2
2-1
  2-4
3-0
1-5
3-4
5-3
2-1
Niko Tuominen 2-6
2-2
1-9
2-3
2-1
1-4
0-3
2-3
1-7
3-3
2-3
1-2
4-2
0-3
  1-0
5-1
3-1
1-2
Ville Heikkinen 1-10
2-8
2-4
1-8
2-8
2-8
1-4
2-4
1-4
0-3
1-3
4-2
5-1
4-3
0-1
1-5
  5-1
2-1
Lassi Kostamo 2-3
2-4
0-6
0-2
0-5
2-3
4-3
0-2
2-5
1-1
2-5
2-4
3-5
1-2
1-3
2-1
1-5
1-2
 


Playoffs

 
   Välierät
	 
   (1-2) Pasi Vihinen   - Lauri Eronen  : 1-2, 5-0, 2-3j
   (2-1) Jussi Heinonen - Timo Toivonen : 6-3, 3-4, 4-3j

   Finaali 

   (1-2) Jussi Heinonen - Lauri Eronen  : 1-0, 0-3, 4-6

   Sijoitusottelut

   5. Petteri Sevon   - Janne Rantanen : 4-0
   7. Tero Kallio     - Niko Tuominen  : 3-2
   9. Ville Heikkinen - Lassi Kostamo  : 0-4 
	 
 

Sijoitukset

  1. Lauri Eronen
  2. Jussi Heinonen
  3. Pasi Vihinen
  4. Timo Toivonen
  5. Petteri Sevon
  6. Janne Rantanen
  7. Tero Kallio
  8. Niko Tuominen
  9. Lassi Kostamo
  10. Ville Heikkinen
 
   


© Akateeminen pöytälätkäyhdistys ry, 2000-2004