07.05.2010

Viiksekäs happomarinadi kypsensi Töölön turman

Totta se on. Tuolla hyllyn päällä tuo perjantaina voitettu mestaruuspytty kiiltää palkinnoista komeimpana, vaikka epätodelliselta se tuntuukin. Vasta kahden yliopistovuoden jälkeen saavutin jotain sellaista, mitä en ole tohtinut toivoakaan. Kuinka tähän päädyttiin?

Rankingvoittajana sain huilata neljännesvälierät ja jännittää tulevaa vastustajaa. Niinhän siinä sitten kävi, että puolivälieriin saatiin maineikkaiden urheilutietäjien ennustama housuklassikko. Huomionarvoista oli myös tulevan kolmannen lahkeen hieno suoritus Nettaa vastaan.

Itse housuklassikko ei näyttänyt ensimmäisten pelien perusteella nousevan suureksikaan urheilujuhlaksi. Kolmannen pelin jälkeen johtoni Angia vastaan 3-0. Mutta TT2000 kaiken muuttaa voi. Tämän upean maalin myötä Angi sai puhtia ja rotia peliinsä voittaen neljännen pelin 7-1. Viides peli olikin jo housuklassikkoa parhaimmillaan. Maaleja tuli tasaisesti molemmin puolin ja kaikkialta, onnekkaita, räkäisiä, taidokkaitakin. Jatkoajalle, jonka Angi näyttävästi ratkaisi housumaisiin lukemiin 6-5j. Kuudennessa pelissä jouduin pian 2-0 tappiolle ja lievä ahdistus painoi päälle; uusia aseita olisi keksittävä! Pari mailankääntö-etunurkkakonetta - joista toinen toki oikean pakin kautta – käänsivät kuitenkin taas pelin suunnan. Röyhkeällä rankaisu-räkäisyrynnistyksellä voitin pelin lopulta ottelutapahtumiin nähden kohtuuttomin 7-2 lukemin edeten välieriin. Ainoastaan yhdessä pelissä tehtiin vähemmän kuin 8 maalia (3. 5-0).

Sillä aikaa oli ehditty ratkoa muut välieräpelaajat mahtavan kiroilun, raivon ja riehunnan säestämänä. Vastaan asettui Lahtinen, joka oli pudottanut pahimman painajaiseni suoraan neljässä pelissä. Lahtista vastaan oli odotettavissa pitkä ja kivinen sarja, jossa ei varmasti mässäiltäisi maaleilla edellisen ottelusarjani tapaan. Ensimmäisen pelini voitin, mutta sen jälkeen Lahtinen tuhosi hyökkäysvoimani täysin yli kymmeneksi minuutiksi ja tilanne oli 1-2. Neljännessä ottelussa sain vihdoin juonesta kiinni ja sain kammettua sen jatkoajalle, jonka sain suureksi onnekseni ratkaistua pian kylmähermoisella peruskikalla. Tasatahtiin edettiinkin aina seitsemänteen otteluun saakka, jossa varsinkin happoveto oli vastustajalle myrkkyä, ja pääsin varhaisessa vaiheessa reiluun johtoasemaan. Lahtisen kiri oli peloittava, mutta sittenkin liian myöhäinen. Etenin finaaliin, vaikka Ismo oli pitänyt maalinsa puhtaana 43 % peleistä. Hatunnosto vastustajalle. Melkoinen jännitysnäytelmä!

Finaalivastustajakseni selviytyi odotetusti itse Mestarin kaatanut Stibe. Maaleja olisi todennäköisesti luvassa puolin jos toisinkin, mutta pärjätäkseni pitäisi pystyä pysäyttämään kolmannen kerran tänään töölöläiskone, sentteri, oivaltavat pakkiharhautukset…

Kuinka sitten kävikään? Peruskikkani tuntui osuvan takanurkkaan paremmin kuin koskaan ja oikean laidan ja pakin happovedotkin olivat kunnossa, vaikka vastustaja oli valmistautunut jälkimmäisiin ennakoivalla maalivahdilla. Sen sijaan Stibellä ei tuntunut toimivan oikein mikään ja harvat maalitilanteet tuntuivat tulevan koneen puolelta kiekkojen kuitenkin pomppien kerta toisensa jälkeen maalista tai kehikosta ulos mikäli maalivahdin pääsivät ohittamaan. Näin sarja päättyi yllättäen jo viidessä ottelussa eikä suurempaa hätää tuntunut missään vaiheessa olevan. Ainoa tappiokin tuli Sevonin maalin johdattelemana. Näin siis lyhykäisyydessään, mutta miten tämä kaikki oli mahdollista? Viimeksi olin voittanut Stiben playoff-sarjassa puolitoista vuotta sitten, silloinkin paras kolmesta –systeemillä.

Yhden tärkeän asian sain suuren loppuhuipennuksen edetessä kuntoon: puolustukseni. Varsinkin maalivahtipelini finaaleissa oli sillä tasolla, että kykenin pytyn kotiin tuomaan. Toinen huomattava seikka oli, että sain totuttautua jo ennen finaalia vastustajan (töölöläis-)konevoittoiseen hyökkäykseen. Eikä vähiten vaikuttanut se, että sain valita pelin, jolla olin ehtinyt pelata jo 13 peliä ja joka ei toisaalta missään suhteessa vastannut Toivosen kriteerejä hyvästä laudasta. Oma pelini laudalla kuitenkin toimi. Osittain näistä syistä tuntui, että vastustajalla oli liikaa puristusta otteissaan. Rentous vaihtui yliyrittämiseen. Tunnustusta on kuitenkin jaettava, sillä enpä ole ennen viiden pelin aikana kolmesti kerännyt kentältä koneen voimasta irronnutta maalia. Muutenkin sain jatkuvasti asetella maaliani paikoilleen raivokkaan pommituksen johdosta. Mutta kun ei, niin ei.

Tärkeintä kaikessa oli kuitenkin hurmos, jonka sain päälle Lahtista vastaan voitettuani tärkeän jatkoaikaottelun. Se kantoi loppuun saakka. Voitin neljännellä yrittämälläni AKTI-mestaruuden. Hyvältähän se tuntui pudottaa voittokiekko ja vastustajan päänahka pullonpohjalle. Poika pysyi housuilla, vaikka välillä lahjetta vaihtoikin. Ja pysyykin. Jo nyt housut ovat hallinneet mestaruutta kahdella eri vuosikymmenellä.

Mestaruuden ratkettua korkkasin sen pakollisen oluen, josta selvittyäni pääsimme vihdoin aloittamaan nelinpelit. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

Happo

P.s. Toivottavasti yleisö osasi nauttia tarjoamastani iloittelusta viimeisessä finaaliottelussa: oikean laitahyökkääjän happoveto takaylänurkkaan ohi väärinpäin olevan maalivahdin. Taisi olla urani kolmas.

-Lauri Happo

Otteluohjelma

akti_20100507.tnmt / Agdur tulokset

Playoff

Lauri Happo-X : 1-0 (5-0lv)

Timo Toivonen-X : 1-0 (5-0lv)

Petteri Sevon-X : 1-0 (5-0lv)

Niko Tuominen-X : 1-0 (5-0lv)

Ismo Lahtinen-Lauri Elonheimo : 4-0 (6-2, 5-1, 4-3j, 3-0)

Lauri Eronen-Esa Heilimo : 4-0 (4-0, 4-3, 4-0, 5-2)

Janne Rantanen-Angi Mauranen : 1-4 (2-3, 3-5, 3-4j, 7-4, 2-4)

Netta Jousi-Vesa Huotelin : 1-4 (1-2, 5-3, 2-3, 1-5, 0-2)

Lauri Happo-Angi Mauranen : 4-2 (5-4, 6-2, 5-0, 1-7, 5-6j, 7-2)

Timo Toivonen-Vesa Huotelin : 4-0 (3-1, 6-2, 4-2, 5-2)

Petteri Sevon-Lauri Eronen : 4-1 (2-3, 10-1, 8-5, 7-3, 5-1)

Niko Tuominen-Ismo Lahtinen : 0-4 (0-3, 2-3, 1-2, 2-3)

Lauri Happo-Ismo Lahtinen : 4-3 (4-2, 0-2, 0-3, 3-2j, 4-1, 0-1, 5-3)

Timo Toivonen-Petteri Sevon : 4-2 (2-3j, 4-2, 3-2, 4-1, 3-4j, 6-2)

Lauri Happo-Timo Toivonen : 4-1 (4-0, 1-3, 4-1, 4-2, 4-1)


Lopulliset sijoitukset

  1. Lauri Happo
  2. Timo Toivonen
  3. Petteri Sevon
  4. Ismo Lahtinen
  5. Niko Tuominen
  6. Lauri Eronen
  7. Vesa Huotelin
  8. Angi Mauranen
  9. Janne Rantanen
  10. Netta Jousi
  11. Esa Heilimo
  12. Lauri Elonheimo