Suuri loppuhuipennus, syksy 2004

.

THC-maljaHäviäjän puheenvuoro

Niin... taas oli se aika kaudesta, kun Ismo piti kruunata PÖLYn mestariksi. THC-maljaa dinosaurus oli vain ulkoiluttamassa. Pelkästään hyllyssä lojumallahan se - piru vie - pölyyntyy.

Mestari sai ansaitusti huilivuoron, kun me huonommat jouduimme aloittamaan pelit. Toki me viisi muuta vähäpätöisempää olimme taistelleet pitkän ja kivisen tien Suureen loppuhuipennukseen jättäen taaksemme 13 muuta.

Meistä viidestä oli joukossa kolme, joilla oli turnausvoitto vyöllä ja siten henkinen etulyöntiasema toisiin kahteen soturiin. Pasi ja Jussi olivat vasta unelmoimassa jostain suuresta. Hintsanen, Eronen ja allekirjoittanut (Toivonen) olivat voittaneet kukin kaudella yhden AKTIn.

Näistä asetelmista lähdettiin. Puolivälierissä pareiksi tulivat:

  • (3.) Timo Toivonen - (6.) Lauri Eronen
  • (4.) Pasi Vihinen - (5.) Jussi Heinonen

Allekirjoittaneen peliparista ei itseluottamusta puuttunut. Eronen oli hionut miinaansa HIIT-BRUn salaisella liikerataleirillä ja minä tiesin voittavani Laurin tilastojen perusteella. Suuren loppuhuipennuksen spekukin puhui puolestani:

Toivonen jyrää Erosen?

Yksi AKTI-voittaja joutuu katsomoon. Laurin ainoa toivonen konetta ja senttereitä vastaan on puolustaa vastustaja alle kolmen maalin/ottelu, ja saada Timon hermo kireälle boksin kanssa. Puolustusgurun täytyy oppia vastustajan pelityyli! Palaako voitokkaan turnauksen hurmos vai onko mielessä viimeisen AKTIn mahalasku? Peruskikan treenaaminen voisi auttaa hätään. Timo luottaa rutiiniinsa ja treenaa vain pikkusaapasta ja mentaalikuvioita. Ei playoff-kohtaamisia kaudella. Ennuste 4-2 Toivoselle.

Aivan näin se ei mennyt. Hermo ei mennyt boksiin ja miinaharava oli kunnossa. Eronen ei onnistunut pitämään vastustajaansa kertaakaan alle kolmen maalin, mikä tietysti vaikeutti tehtävää. Erosen tehtyjen maalien keskiarvo kaudella ennen loppuhuipennusta oli nimittäin 2,76 per ottelu. Allekirjoittaneen puolestaan 3,47.

Neljästi Eronen huomasi taipuvansa yhdellä maalilla ja se riitti. Edes yksi 5-3-voitto ei auttanut, vain kaunisti tilastoja. Kone jyräsi välieriin.

Toisesta puolivälierästä enemmän jäljempänä, mutta käännetään ensin katse kohti allekirjoittaneen välierää. Tämä osa raporttiahan on häviäjän puheenvuoro.

Välierävaiheessa kohtasin kauden nousijan Petteri Hintsasen. HIIT-BRU jälleen. Mannaa, mannaa... kaksi kaveria lauluun samassa huipennuksessa. Onko tämä unta? Spekun mukaan ennemminkin elokuva, trilleri.

Kauden trilleri?

Sukupolvien kamppailu. Erosen tiputtamisen itseluottamus auttaa Toivosta kylmää Hintsasta vastaan. Mutta mukautuuko puolustus nykyajan Nyrölää vastaan? Riittäkö Sanomatalovire? Mikä on Hintsasen voitontahto ja valmistautuneisuus? Timon kirous tulee kuulumaan ja maaleja ei ehkä synny. Runkosarjan maalitykki tulee tekemään monta konetta ja peruskikkaa. Yllätyskuviot ratkaisevat. Playoff-kohtaamiset: tasan! Ennuste 4-3 Hintsaselle.

Spekuhan ei tunnetusti valehtele, ainakaan paljoa. Itseluottamusta oli sopivasti. Enempää ei olisi voinut olla tai olisi mennyt ylikunnon puolelle. Viimeisissä rankingkauden kohtaamisissa taistelut olivat olleet tasaisia. Peli käynnistyköön.

Vittu! Se ovi kiinni saatana! Eihän sitä voi pelata, kun varpaat jäätyvät. Kylmä heijastuu pitkin kehoa suoraan selkärangasta sormiin ja aiheuttaa jäätymisen. No, menihän se ovi kiinni.

Mutta perkele! Kylmä jäi.

Jäätävää.

Ice box.

Ice tea, Ice-T.

Vanilla Ice.

Ice, ice, baby!

Peli aivan lukossa. Hintsanen puskee päälle. Kuka antoi Hintsaselle Catepillarin avaimet? Eihän sillä ole lupaa ajaa tuommoista? Mitä?! Nyt se etsii jostain maantiejyrän. Meikäläisestä tehdään tasaista asvalttia!

Jatkoaika ensimmäisessä ottelussa. Tän jos voitan se on siinä. Sen selkäranka katkeaa.

*naps*

Mitäh? Sehän oli oma selkäranka. Scheisse, kuten diktaattori sanoisi.

Laulu loppuu lyhyeen. Seuraavat kolme ottelua antavat sarjan tulokseksi 4-0. Mistä se Hintsanen löysi tuon vireen? Nyt se ainakin voittaa koko turnauksen.

Entä minä? Avaanpa kaljan ja siirryn miettimään mikä meni vikaan. Olut antaa vastauksen. Se on kylmää kuin pelivireeni. Silloin ei voiteta. Peli on parasta, kun olut on huonoimmillaan - kuumana.

 

Mestarin puheenvuoro

Heh… Enpä silloin syyskauden 2004 alussa uskonut, että "joutuisin" tämmöisiä puheenvuoroja kirjoittelemaan, mutta niin siinä vain kävi. Runkosarjan viidenneltä sijalta ponnistaminen mestariksi oli onnen ja hyvän motivaation, mutta myös kieron taktiikanvaihdoksen ansiota. Puolustus kuntoon ja staattiselle PÖLYn boksilleTM hyvästit - ainakin aluksi Vihistä vastaan. Nälkäisen miehen ruokalistalla oli kolme kovaa konkaria, joiden kanssa oli vietetty monia tuskaisia hetkiä pelipöydän ääressä.

Heinonen hakee yllätystä?

Pasi on paha pala ja ennakkosuosikki. Puolustus ja hyökkäys usein mestaruusvireessä. Heikkoutena ailahtelevuus ja jatkoajat. Lähiviikkojen playoff-vire antaa Heinoselle yllätysmahdollisuuden. Ei pelkää ylivertaistakaan vastustajaa playoff-paikan alkaessa. Mutta aukeaako Pasin flipperi? Ennuste Vihiselle 4-2.

Asetin itselleni tavoitteeksi ennen loppuhuipennuksen alkua, että Pasi olisi saatava tiputettua hinnalla millä hyvänsä. Edellisen loppuhuipennuksen häviö Magnukselle suoraan neljässä ottelussa kaivoi vielä mieltä ja nyt ajattelin, että kyllä tässä olisi välieriin selviydyttävä – sitten olisin tyytyväinen. Osaksi tästä tavoitteesta johtuen ottelut Pasia vastaan olivat juuri ne hikisimmät ja jännäkakka lahkeessa lämmittäen oli välillä hieman vaikea pelata. Onneksi kuitenkin samat oireet tuntuivat olevan myös vastustajalla. Ottelut Pasia vastaan olivat ennen tätä sarjaa olleet varsin nihkeitä ja ne usein sitten ratkesivatkin johonkin huikaisevan rumaan räkämaaliin. Silloin, kun peli joskus oli sulavaakin, vei Pasi nämä "yleisömatsit" mennen tullen. PÖLY-konkarin proto, muuri, sentterit sekä "maalin takaa laidan kautta sentterille" -kikka (toim.huom.: Pajukari) ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia yhdelle jos toisellekin.

Tällä kertaa pelailtiin taas nihkeiden otteluiden sarjaa. Kolme jatkoaikaa, jotka kaikki kääntyivät Pasin harmiksi hyväkseni. Eräs jatkoaikavoitto jäi pysyvästi mieleen: Kiekko tuli oikealle puolustajalleni ja päätinpä kokeilla miinaa Erosen oppien mukaisesti, jos vaikka Vihisen veskari ei olisi hereillä. Olihan se vähän liiankin hereillä, sillä mokke räpelöi hermostuksissaan kiekon maaliviivalta pussin pohjalle. Silloin pääsi rauhalliselta Vihiseltäkin paha sana. Mutta paha sana sanotaankin silloin kun on sen paikka.

Molemmilla oli maalinteko vähän hukassa, mutta puolustus piti suht hyvin. Uusi flipperitekniikkanikin osoittautui heti ensimmäisessä ottelussa hyväksi valinnaksi. Boksilla olisin todennäköisesti hävinnyt Vihiselle. Pasi ei vain nyt saanut maalia aikaan: muistaakseni ei yhtään protoa, ei yhtään sentteriä ja vain yksi "m.t.l.k.s." saivat miehen vakavaksi. Muutaman kerran kiekko pomppi vielä maalistani poiskin. Viidennen ottelun jatkoajan ratkettua ja sarjan voiton varmistuttua meikäläiselle Pasi laittoi tunnusomaisesti kätensä pleksin reunalle ja totesi, että "ei vain mahtanut mitään". Minä olin tyytyväinen: tavoite täytetty – pelataan nyt vielä ne neljä peliä Ismoa vastaan niin ehtii vielä ennen saunaa Lassin kanssa burgerille. Just joo…

Selvä

Jos Heinonen yllättää ja tiputtaa Vihisen, yllätykset loppuvat siihen. Ismo pistää kauden perusteella 4-0 turpiin.

Niinpä. Olin tätä ennen vuoden kestäneen urani aikana voittanut Ismon tasan yhden kerran. Dinosaurus oli vain lyömätön: tiivis puolustus ja häikäisevän hyvät sentterit olivat pitäneet mieleni maissa jo monessa pelissä. Ismo on joskus todennut, että "Heinonen luovuttaa jo ennen kuin peli alkaa". Saattoi olla, mutta nyt oli hyvä ja rento meininki päällä Pasin tiputtamisen johdosta ja taisi tuoreuttaan hehkuva flipperinikin sekä jostain kummasta löytynyt sentterintorjuntataito olla osasyynä Aulaskarin ihmetykseen ja maata järisyttäneisiin seurauksiin. Ennakkosuosikin paineetkin löytyivät pöydän vastakkaiselta puolelta.

Ensimmäisen ottelun voitti Ismo perusvarmalla pelillä, mutta sitten kaksi seuraavaa päätyivät jatkoaikojen kautta minulle. Yleensä neljä tai kolme maalia ei olisi riittänyt Ismoa vastaan, mutta nyt varsinkin sentteripuolustukseni piti ja sattumalta oma kone ja peruskikkakin löysivät Vihis-sarjassa kadoksissa olleen teränsä. Jos sain syötön perille, jatkolaukaus hyvin usein myös löysi tiensä joko etu- tai takanurkkaan. Hyvä niin, sillä itseluottamusta alkoi löytyä ja peli kulki paremmin kuin koskaan aikaisemmin hirmuliskoa vastaan.

Viidennen ottelun mentyä Ismolle 0-3 ja ottelusarjan ollessa 3-2 minulle ajattelin, että vielä se perhana sieltä tulee ohitse, mutta niin ei käynyt. Kuudennen ottelun viimeinen minuutti oli aika tuskaa. Ottelun tilanne 3-2 minulle ja Ismo hallitsee kiekkoa koko ajan. Kun summeri vihdoin pärähti, niin siinä lähti kyllä jalat alta. Piti Ismoa ihan kätellä kaksi kertaa ikään kuin varmistaakseen sen, että tässähän tuli voitettua – ja vielä ihan ilman mitään räkämaaleja! Rantasen mielestä minun olisi pitänyt luovuttaa jo alunperinkin ja Lassia nälätti. Mutta helkkari! Tässähän pitää pelata vielä finaalissa mestaruudesta.

Teoreettinen (välieräspeku!)

Petteri voittaa, vaikkakin niukasti. Maltsevin ja sentterien treenaaminen kannattaa. Petteri 4-2.

Nyt oli taktiikkapohdiskelun paikka: Hintsasen vietyä kiekkojen lennellessä Toivosta otteluvoitoin 4-0 ajattelin, että nyt kyllä tulee Petterin sanoin "äijälle kunnolla pataan", jos puolustus vähänkään lipsuu. Olin salaa kokeillut flipperiä Hintsasta vastaan jo syyskauden viimeisessä turnauksessa ja siellä kävi juuri niin. HIIT-BRU-veljesten viilipyttymäisempi osapuoli kun tahtoo saada pelin kulkiessa ne koneen ja peruskikan syötöt niin salamannopeasti perille, että vaikeata tulee olemaan, jos refleksit eivät toimi. Hintsasen kanssa on tullut pelattua varsin tapahtumarikkaita ja arvaamattomia otteluita, joten ajattelin vielä kerran kaivaa sen boksipuolustuksen sieltä takataskusta, jos se vaikka tällä kertaa kääntyisi minun edukseni.

Boksi piti. Hintsasen koneet ja peruskikat kolahtelivat useimmiten keskelle molaria ja sentteritkin sain yleensä jotenkin ihmeellisesti torjuttua. Sen lisäksi löysin hyökkäykseeni vielä Ismo-sarjaakin kovemman vaihteen ja peli sujui kuin rasvattu toista ja viidettä peliä lukuunottamatta. Hintsanen voivotteli, kun vähän epätavallisemmat miina-advanced, kajakki, pikkusaapas sekä oma suosikkini "oikea pakki – oikea laita – sentteri" -yhdistelmä (toim.huom.: Golonka peruskikaksi) löysivät tiensä verkon perille. Voisi melkein jättää mainitsematta, että tulihan siinä pari virriäkin tehtyä. Otteluvoittojen ollessa 3-1 minulle aloin jo aavistella, että kohta tehdään PÖLYn historiaa: miehellä ei yhtään AKTI-voittoa, mutta mestaruus plakkarissa! Ja niinhän siinä sitten kävi. Hintsanen halusi luovuttaa viimeisen pelin jo ennen summeria tilanteen ollessa minulle 3-0, mutta pyysin vielä miestä jatkamaan, sillä halusin kuulla sen vapauttavan pärähdyksen pelin tiimellyksessä. Summeri törähti ja sitten alkoi tuuletus.

Timo kuorrutti legendaarisen THC-maljan silikonilla ja löi sen kouraani (toim.huom.: Ismo löi pytyn kouraan). Taisin olla vähän pihalla vielä siinä vaiheessa. Uskomaton juttu. Sitten seurasi illan haastavin tehtävä: piti upottaa voittokiekko sisälle maljaan. "Voi yhren kerran", mikä show siitä saatiin aikaiseksi – tämä kyseinen pikkumusta kun sattui olemaan STIGAn uunituore läpyskä, joka ei millään meinannut sopia kaulasta sisään vanhojen rusinaksi kuluneiden kiekkojen tapaan. Kiekkoa tuli hakattua lähes kaikilla asiaankuulumattomilla esineillä ja peukalo huusi jo "niveaa", kunnes joku keksi loistoidean. Hetken pullon lämmitys tulikuumalla vedellä lavuaarissa ja sen jälkeen pari napakkaa iskua tussin kantaosalla saivat lopulta kiekon painumaan maljaan, muiden "kaltaistensa" sekä muutaman suolatikun ja pureskellun pillin sekaan. Ja sitten eikun syömään ja saunaan juhlimaan…

Siinäpä se… ja sitten vain keväällä sitä AKTI-voittoa metsästämään. Kysymys kuuluukin, että onko boksiin paluuta? Todennäköisesti ei. Paitsi Hintsasta vastaan.

J.H.


Puolivälierät

  • (4-1) Timo Toivonen - Lauri Eronen : 4-3, 4-3, 3-5, 5-4, 3-2
  • (1-4) Pasi Vihinen - Jussi Heinonen : 1-0, 2-3j, 3-4j, 0-1, 2-3j

Välierät

  • (2-4) Ismo Aulaskari - Jussi Heinonen : 3-1, 2-3j, 4-5j, 1-3, 3-0, 2-3
  • (4-0) Petteri Hintsanen - Timo Toivonen : 4-3j, 4-1, 3-1, 4-3

Finaali

  • (2-4) Petteri Hintsanen - Jussi Heinonen : 1-4, 4-1, 3-8, 2-4, 2-1, 0-3

Lopulliset sijat

  1. Jussi Heinonen
  2. Petteri Hintsanen
  3. Ismo Aulaskari
  4. Timo Toivonen
  5. Pasi Vihinen
  6. Lauri Eronen
  7. (loput rankingin mukaan)

 
 
   


© Akateeminen pöytälätkäyhdistys ry, 2000-2005