18.12.2009

"Arkadia opettaa"

Suuri Loppuhuipennus oli totisesti nimensä veroinen mitä allekirjoittaneen kuluneeseen kauteen tulee. Divarimenestys ranking-turnauksissa ja kaksi AKTI-finaalia kertovat hyvästä syksystä, mutta PÖLYn mestaruus ylitti kaikki kohtuulliset odotukset. Miten tässä nyt näin kävi?

Edellinen AKTI oli mennyt hyvin, mutta väliin jäänyt STADIN LÄTKÄLIIGA jätti vireen arvailun varaan. Opiskelu painoi päälle ja SLH:hon (kuten lopulta tentteihinkin) valmistautuminen jäi viimeiseen iltaan ja aamuun. Kadun toiselta puolelta löytyi kuitenkin hyvät olosuhteet kenraaliharjoitukselle - Physicumin Opiskelijahuoneen pelien jälkeen oli oikein hyvä saada kiekkoiltua tasokkaalla laudalla tasokasta vastustajaa vastaan (kaikella kunnioituksella fyysikot).

Turnauspäivänä hyvin mennyt viimeinen tentti ja riittävän perusteellinen suklaadoping pitivät mielialan korkealla ja romahduspaineet loitolla. Ensimmäisessä ottelusarjassa PÖLYn nuorisojaoston nouseva kyky Vesa Huotelin oli onneksi selvästi pahemmassa alkujäässä kuin mitä itse olin, mutta pääsi jo toisessa ottelussa hyvin mukaan. Sarjan toinen, kolmas ja neljäs peli päättyivät kaikki lukemiin 4-3, ja osittain on kiitettävää vahvinta asettani - hyvää tuuria - siitä että vain yksi niistä meni Huotelimelle. Viidennessä ottelussa Vesalta loppui usko omaan peliinsä, mikä selittyy ehkä osin (toistaiseksi) vähäisellä playoff-kokemuksella. Mies kuitenkin kaatui saappaat jalassa pystyttyään lopulta ainoana venyttämään sarjaa minua vastaan (ja osoitti kelpoisuutensa myös myöhemmin saunapeleissä).

Pykälää ylempänä sain vastaani Diktaattorin, joka yritti pudottaa Housut kokonaan mutta onnistui vain puoliksi. Psykologinen sodankäynti onnistui Happoa vastaan hyvin, mutta kaikeksi onneksi onnistuin varomaan Kahta Virhettä aika hyvin eikä Niko saanut junttapeliään kunnolla käyntiin kakkoskierroksella. Tilaisuus tekee miinoittajan -tyyliset tuurimaalini veivät toisen pelin viime hetkellä jatkoajalle ja jo perinteikäs déjà vu -kone aiheutti selkärangan katkeamisen, minkä seurauksena sarja jäi neljän ottelun pituiseksi. HIITtiläiset väänsivät finaalipaikasta vielä kahden ottelun verran, ja lopputuloksena Lahtisen kanssa jo sitä ennen seitsemän ottelua pelannut Konjakki-Lauri (TM) päätyi pianon ääreen lurittelemaan katkeria sulosointujaan Sevonin edetessä finaaliin.

Sikakatsomossa yritettiin hahmotella revanssifinaalia (vrt. vuoden takainen SLH) erilaisten vastakkainasettelujen kautta - piekseekö tohtori taas ylioppilaan? Kumpi vie tällä kertaa, skeittari vai Mestari? Sevon oli tiputtanut jo Tikkasen ja Erosen, minunhan pitäisi olla Erosta mukaillen "lähes triviaali" sen jälkeen. Ranking-pistekeskiarvon mukaan laskettuna minulla oli ollut huomattavasti helpompi taival, ja siinä suhteessa olin itsekin altavastaaja. Kun sain kuitenkin valita peliksi sen mihin olin illan aikana tottunut ja vielä tahtoni läpi ettei sitä siirrettäisi lampun alle, keikautin vaakaa piirun verran omaan suuntaani. Silti tulin finaaliin kaikki seikat huomioon ottaen aivan selvänä (hahaa) haastajana. Pian em. seikat kuitenkin jäivät taka-alalle, sillä itse pelissähän mestaruus ratkaistaisiin (mutta vain pienellä m-kirjaimella).

Ja itse peli, sehän sujui. Avasin ottelusarjan sanomalla "katsotaan lähteekö" ja upottamalla ensimmäisen Fries-sparkin takanurkkaan. Tämä oli psykologisesti hyvin tärkeää - kun selkärangoista puhutaan, pienet jutut ovat isoja juttuja. Sain käsittämättömän hurmoksen päälle ensimmäisessä ja toisessa pelissä, kikat kulkivat ihan miten päin tahansa (ja jotkut jopa maaliin). Kone kävi "kuin paljasjalkaisella töölöläisellä" jopa villasukat jalassa. Huomionarvoisia olivat myös kaksi hyvin onnistunutta YLÄkautta tehtyä eli lyhyttä konetta jotka pakottivat Sevonin pitämään pakkinsa omasta näkökulmastaan alhaalla ja jättämään enemmän tilaa pitkälle koneelle - tässäkö on sitä Mursun kaipailemaa todistusaineistoa? Sevon ei saanut senttereitään kuntoon eikä koneesta lähtenyt pihaustakaan. Kuuluisasta kolmiostaan hän tuikkasi sisään proton jos toisenkin, mutta siitäkin puuttui monipuolisuus ja paras terä. Konepuolustus ja/tai veskapeli juuri ja juuri myönsivät töölöläiskoneille tärkeitä kulkulupia (Mestaria vastaan kaikki maalit ovat kalliita) ja sitkeä tappioasema teki kai temput tohtorin pääkopalle. Välillä asetelma oli kääntyä toisinpäin, mutta luottavaisella skarppauksella (ja välillä toki tuurilla) sain kammettua itseni taas johtoon ja voitin ottelun toisensa perään. Viimeisessä pelissä tarjosin vahingossa vetoapua poikkeuksellisen tarkalla omalla maalilla oikean laidan kämmenpuolen laukauksella (?) ja tämän Sevonin maalin (hohoo) turvin hän lähti vielä tiukkaan takaa-ajoon. Aloin jo vähän hermoilla, mutta nousu katkesi ja vein viimeisen ottelun nimiini viime hetken Sörenillä 6-4 sinetöiden siten PÖLYn syyskauden mestaruuden nimiini. Huh huh!

Mistään täydellisestä romahduksesta ei Sevonin tapauksessa voi kai puhua, sillä hän sai vastaansa paremman ATM:n kuin kukaan koskaan aiemmin. Pelasin tähänastisen elämäni kirkkaasti parasta pöytäjääkiekkoa, ja se on näköjään aika kyytiä. Jopa sentterit kulkivat, eikä varsinaisia mustia hetkiä puolustuksessa tullut oikeastaan yhtään. Ihmettelen vieläkin sitä miten kummassa saatoin dominoida Sevonin kumoon suoraan neljässä pelissä, mutta ei kai siinä ihmettely juuri auta.

Voisin toki tehdä käänteiset villeheikkiset ja selitellä mestaruuden itseltäni pois sanomalla että tämän kaiken mahdollisti suurelta osin Sainion, Rantasen, Toivosen ja Aulaskarin poissaolo... Mutta jossittelu jääköön. Menestyksen todellinen salaisuus lienee elokuinen töölöläistymiseni (kuten edellä kävi ilmi tämä vaikutti hyvin konkreettisesti SLH-menestykseeni) ja nähtäväksi jää miten käy kun muutan pois tästä asunnosta tammikuussa. Mies voi lähteä Etu-Töölöstä, mutta lähteekö Etu-Töölö koskaan miehestä? Oli miten oli, pysti on nyt tuossa ja pysyy, ainakin kevääseen asti (eikä se edes mahdu palkintohyllyyn).

Ensi kaudella nähdään, kiitos kaikille viimeisestä. Nyt on hyvä olo.

-Aleksanteri "Tuuri" Mauranen


Otteluohjelma

akti_20091218.tnmt / Agdur tulokset

Sijoitusottelut

Playoff

Angi Mauranen-Vesa Huotelin : 4-1 (7-1, 4-3, 4-3, 3-4, 5-0)

Petteri Sevon-Jouni Tikkanen : 4-0 (4-3, 5-3, 5-1, 6-4)

Lauri Eronen-Ismo Lahtinen : 4-3 (3-4j, 4-3j, 3-0, 3-2, 1-2, 0-4, 2-1)

Lauri Happo-Niko Tuominen : 3-4 (8-2, 1-3, 4-2, 1-2, 3-1, 2-4, 2-4)

Angi Mauranen-Niko Tuominen : 4-0 (2-0, 3-2j, 3-0, 4-2)

Petteri Sevon-Lauri Eronen : 4-2 (3-4, 8-3, 3-4, 7-2, 6-2, 2-1)

Angi Mauranen-Petteri Sevon : 4-0 (3-1, 4-3j, 3-2, 6-4)


Lopulliset sijoitukset

  1. Angi Mauranen
  2. Petteri Sevon
  3. Lauri Eronen
  4. Niko Tuominen
  5. Lauri Happo
  6. Ismo Lahtinen
  7. Jouni Tikkanen
  8. Vesa Huotelin